Agirotu 3.6.2010, Ylöjärvi

Awa starttasi vain yhdessä kisassa ja se oli Fin Open, tuomarina Sari Mikkilä. Rata tuntui mukavalta, vaikkakin siellä oli yksi varsin ahdas osio.

Alkuun oli kolme vaihtista:
A) juosta aitojen oikealla puolella, jolloin joutuisi vähän tuuppaamaan Awaa puomin suuntaan, mutta kerkeäisi hyvin alastulolle.
B) juosta aitojen vasemmalla puolella, jolloin ennen puomia pitäisi tehdä takaaleikkaus. Tällöin Awan linja puomille olisi parempi, mutta en välttämättä kerkeäisi puomin alastulolle.
C) juosta aitojen, puomin ja pituuden vasemmalla puolella ja takari vasta seuraavalle aidalle. 5-aita oli kuitenkin sen verran huonossa kulmassa, että se tuntui hankalalta.

Valkkasin Been, meni syteen tai saveen. Alku meni paremmin kuin hyvin ja lisäksi Awa otti todella mallikkaan puomin ylösmenon, juuri samoin kuin länkien kanssa =) . Alasmenolle ei sitten enää osuttukaan :/. Seuraavaksi kaatui pituuden vika palikka ja sitten mentiin aidasta ohi. Aargh...

6,7 ja 8-aidat meni ihan pipariksi. Awa ei tullut kunnolla sylkkäriin, jolloin aiottu kääntö jäi tekemättä ja Awan linja oli suoraan kepeille. Ja koska joku vielä osoitti kädellä suoraan keppien suuntaan, niin ihmekö tuo, että sinne sitten mennään...

Jatkettiin putkesta ja kepeille. Awa meni hyvin ekaan väliin, mutta sitten ponnahti megaloikalla kepeiltä ulos, koska ei millään taittunut tokaan väliin. Taisi kepit tulla pikkasen yllätyksenä Pupuselle sitten kuitenkin... Uusiksi kepeille ja saatiin ihan mallikelpoinen pätkä kepit-aita-aita.

Kuvat: Jari Salmela

Olin ajatellut, että keinulle olisi ihan suora linja sieltä parin aidan takaa, mutta kappas vain jonnekin muualle oli vieläkin suorempi linja - nimittäin A:lle! Jos olisin tämän tajunnut, niin tilanteen olisi ehkä pystynyt pelastamaan käyttämällä vastaista kättä "mutkassa", mutta minkäs teet kun ei mitään mutkaa hahmottanut... Awa siis jatkoi pokkana A:lle...

Awa ei osunut A:n alastulolle. Otettiin A uusiksi, koska tässä vaiheessa oltiin menossa suorinta tietä ulos ja se sattui siinä edessä olemaan. Ja kappas vain, ei osuttu taaskaan alastuloon :/ .
Lopuksi kolmen aidan loppusuora, jossa oli jo pakko käyttää ääntäkin, koska Awa meinasi mennä tokasta ohi. Sain Pupun huomion, mutta sitten mentiin vikasta ohi. Ei jääty korjaamaan. Huh huh... Olihan taas rata.

Kuva: Jari Salmela

Yhteenveto

Tiedossa oli, että rata menee todennäköisesti pipariksi: ollaan tosiaan vasta n. 3vkoa sitten vaihdettu äänettömälle ja länkiin, ei todellakaan voinut olettaa, että kumpikaan olisi hallussa näin pian (kummallakaan). En kuitenkaan halunnut palata kisatilanteessa vanhaan tapaan, vaan otin riskin ja menin uudella systeemillä. Vaikkakin unohdin sen äänettömyyden ;) -> alun kolme estettä menin äänellisellä, kunnes muistin puomilla, että piti tosiaan olla hiljaa.

Mulla olisi pitänyt olla voimakkaampi ja napakampi vartalo-ohjaus ja kontrolloidummat käsien liikkeet, jolloin Awan olisi ollut helpompi pysyä matkassa. Awa luki tällä kertaa käsiohjausta hyvin kirjaimellisesti ja viis veisasi kropan liikkeestä. Awa oli myös mahdottoman irtoavalla päällä, mikä oli hyvä asia (jos sen vain olisi tiennyt etukäteen ;) ), tällainen irtoavuus kun on enemmän Awaa itseään. Vielä kun saisi sen irtoavuuden oikeaan paikkaan, niin a'vot ;) .

Kokonaisuutena Awalla oli kokoajan hyvä vire päällä ja vauhtiakin oli, vaikka oli tosi kuuma päivä. Herne ei mennyt nenään virheistä, vaan aina jatkettiin samalla temmolla eteenpäin =).

Ja olkaatten hyvät -> lopuksi vielä todistusaineisto, jonka ajattelin aluksi sensuroida, mutta menköön. Meneehän se nyt ainakin sitten taas oppimateriaalista: älä tee näin. ;)

Suurkiitokset videokuvaajalle Tiina Virtaselle ja valokuvaajalle Jari Salmelalle!