Parin viikon takaiselta Tommy Wirénin luennolta sain kaikenlaisia uusia ajatuksia ja myöskin vanhoihin ajatuksiin puhtia. Tässä pari juttua, mihin ollaan nyt keskitytty.
Sheippaus (shaping)
Sheippaus on siis sitä, että koiran pitää keksiä itse haluttu toiminto ja sitä palkataan kaikista pienistäkin oikeaan suuntaan tehdyistä liikkeistä, kasvattaen kuitenkin asteittain vaatimustasoa.
Fiukkis on vanha tekijä ja pääsikin nopeasti haluttuun lopputulokseen. Ensin harkattiin tassun pitämistä targetilla. Tassulla koskettaminen on tuttu juttu, joten lisättiin vaatimusta, että tassun pitää pysyä targetilla. Toinen harkka oli nousta rahin päälle, tämä meni alusta loppuun alle kymmenellä naksulla =).
Awa aloitti myös "tassu targettiin"-harkalla, mutta vaihdoin melko pian tassun nenäksi. Awalta tulee luonnostaan ennemmin nenän, kuin tassun käyttö ja ajattelin myöskin, että tän tempun siirtäminen kontaktille voisi (yllättäen) olla ihan toimiva. Awa harkkasi myöskin rahille nousua ja tällä hetkellä ollaan yhdessä tassussa. Vielä pitäisi saada se muukin osa rahille ;).
Hienosti hihnassa (taijotain...)
Luennolla sain myös ahaa-elämyksen hauveleiden hihnakäyttäytymisestä. Fiukuhan on ihan ok ja kävelee suht nätisti. Awa sen sijaan taas ei... Olen kaikki koirat opettanut tällä samalla metodilla ja muilla se on toiminut. Nytkin koirat on palkattu samaan aikaan samasta jutusta ja silti ne on ymmärtäneet palkatun syyn erilailla. Ja yllättäen Awa on taas se "poikkeus vahvistaa säännön"-koira ;). Olen siis palkannut siitä, että ottavat kontaktia ja ohituksissa kävellään kontaksissa ohi. Fiukkis hakeutuu kontaktiin siis juuri niinkuin pitääkin, mutta mitä Awa tekee?! Kun kaivelen nameja taskusta tai alan hakemaan sitä kontaktia, niin tyyppi alkaa kukuilemaan joka suuntaan, että kohta jossain tapahtuu jotain ja pitää alkaa vahtimaan! Juu-u. Nerokas otus ;)....
Eli siis nyt ollaan harkattu sitä hienosti kävelemistä hihnassa mahdollisimman paljon ilman nameja ja haluaisin myös, että lopputulos ei olisi ns. tokoseurailua. Eli siis että ohitusten aikana käveltäisiin ihan samalla tavalla, kuin siinä ei mitään ohitettavaa olisikaan. Käytännössä siis kehun paljon juuri silloin, kun kävelevät hienosti. Enemmän kehuja ja huomiota siis silloin, kun ohitettavia ei ole näköpiirissä.
Pistettiin vielä pystyyn Marin ja Minnan kanssa ohitusharkat. Oltiin Awan kanssa kaksin liikenteessä. Parikymmentä minuuttia pyörittiin ympäriämpäri ja viimeiset ohitukset meni jo lähes täydellisesti =). Alkuun käytin vanhasta tottumuksesta namia, mutta kun muistin tämän heureka-ajatukseni ja jätin namit pois, niin Awankin käytös rauhoittui. Uskomatonta, mutta totta =). Vielä on kuitenkin paljon harkattavaa, molempien käyttäytymisessä ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti