Awa
Päätin, että jos eka esine nousee hyvin, niin lähetän vielä toiselle. Isonsin hieman ruutua, mutta oltiin helpolla alustalla. Meillä oli kolme esinettä puolesta välistä taaksepäin.
Keskimmäinen esine nousi nopeasti ja Awa lähti tuomaan esinettä mulle täysillä =D. Pudotti kuitenkin esineen mun kohdalla. Vaadin nostoa. Sain esineen käteen ja palkkasin.
Lähetin toisen kerran. Awa kiersi puun ja palasi mun luo. Toinen samanlainen puunkierto ja mun luo. Siirryin eteenpäin ja lähetin uudelleen. Sitten siinä tapahtui niin paljon kaikenlaista, etten edes muista. Lopputulos oli se, että mä seisoin lähimmän esineen vieressä ja Awa lopulta löysi sen. Antoi käteen ja juostiin palkkakipolle.
Tähänhän ei tietty voinut lopettaa, joten kävin näyttämässä viimeistä esinettä takarajalla ja palasin Awan luo. Lähetin. Kun ei lähde niin ei lähde. Awa jäi haukkumaan (lue: ilmaisemaan) mulle mun nenän eteen. Siirryin eteenpäin niin, että Awa jäi mun taakse. Awa jatkoi haukkua. Annoin haukkua. Lopulta lopetti ja odottelin. Hetken päästä päätin antaa pienen avun ja Awa lähtikin vauhdikkaasti ja todella hyvässä vireessä (* ruutuun. Meni takarajalle asti, sai hajun, etsi, etsi ja etsi. Mutta ei löytänyt ja tuli täysillä takaisin mun luo. Kehuin hienosta työstä, etenin vähän itse ja kehoitin etsimään uudelleen. Awa lähti uudestaan ja nyt löysi melko pian esineen =D ! Saatiin siis ihan onnistunut loppu =).
Yhteenveto
Awa on nyt hokannut homman jujun. Eka haku on onnistunut jo pidemmän aikaa hyvin. Välillä olen lopettanut siihen ja välillä käynyt viemässä esineen takaisin + lähettänyt uudelleen. Nyt oli ekoja kertoja, kun kokeilin lähettää suoraan uudelleen. Vähän meni Awalta pasmat sekaisin, mutta se kertoo vain siitä, että Awa on ilmeisesti yhdistänyt mun hääräämisen ruudussa omaan hommaansa. Pupu on kyllä yksi kirjaesimerkki koirasta, joka juuttuu rutiineihin alta aikayksikön ;) ...
(* Tätä täytyy nyt ihan miettiä. Awalla siis raksutti oikein tosissaan mun takana, mitä mahdan oikein haluta. Kun kurkkasin olan yli, niin Awa oli maassa purkin vieressä kysyvä ilme naamalla. Pienellä avulla lähti vauhdilla ruutuun ja ilme oli juuri se mikä pitääkin - keskittynyt ja varma siitä mitä pitää tehdä. Tuli fiilis, että autoin Awaa juuri oikeaan aikaan, oli juuri sopivasti rauhoittunut ja keskittynyt keksimään jutun ideaa, että pieni apu loksautti rattaat paikalleen ja työnteko näytti juuri sille mille pitääkin =). Harmi, ettei löytänyt tältä etsimiseltä sitä esinettä.
Awan maltti on pidentynyt huimasti, mutta edelleen katkeaa keskivertoa nopeammin. Tänään viimeisen esineen eka etsiminen oli jo tosi pitkä, harmi ettei löytänyt esinettä ja siten saanut palkkaa... Onneksi kuitenkin lähti toisen kerran ja sitten löytyi nopeasti =). Jospa se usko sieltä löytyisi, että on siellä jossain esine, jos kerran lähetän etsimään.
Awallehan oli alkuun nimenomaan esineen tuominen kaikkein vaikeinta, joten konsultoituani Ellun kanssa, päätin, että Awa saa palkan jo siitäkin, jos esine tulee musta metrin säteelle. Harkataan sitten sitä itse käteen tuomista erikseen. No tuumasta toimeen, useampi kerta meni niin, että Awa toi tosi nätisti käteen. Kunnes tuli se kerta, kun syystä tai toisesta esine tipahti meidän väliin. Palkkasin Awan kuitenkin, niinkuin suunnitelma oli.
Ja *tadaa* sen jälkeen Awa on useamman kerran tuonut esineen loistavasti, mutta heittänyt lennosta esineen mun suuntaan ja suunnannut palkkakipolle! Voi että se on! Argh!! Voiko oikeasti elukka olla noin nopea järkeilemään ja yhdistämään asioita?! Argh!!
Tää nyt ei ollut ihan se mitä haettiin... Joten palasin siihen, että vaadin esineen käteen asti. Se, että esine poimitaan matkaan ja tuodaan käteen asti, on yksinkertaisesti sitten yksi kokonaisuus, ja piste.
Tyypin kanssa saa olla kyllä melkoisen tarkkana mitä opettaa ja miten...
Fiu
Fiukkis on kunnostautunut lenkkipolulla =D! Ihan vahingossa selvisi, että Fiukkis osaakin nykyään juosta vermeiden kanssa niin, ettei halua tappaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta! Ollaan siis aloitettu taas juokseminen. JA Fiu ylitti itsensä tuossa vähän aikaa sitten, kun kävi "Jossu-tädin" & Lore-poikansa kanssa lenkillä! Siis juu-u! Kaikki juoksivat!! Eikä yhtään ruumista tullut!! Täytyy sanoa, että enpä olisi kyllä ikuna uskonut tätä päivää näkeväni =D !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti