Fiukun kontrolli

Ja taas matkasimme kohti Vihtiä jännityksen noustessa joka kilometrillä... Viime torstaina käytiin fysioterapiassa ja vaikka Fiu olikin suht hyvässä kunnossa, niin selvisi mm. että takajalkojen asentotunto oli heikentynyt - oikean takajalan tassunkääntö oli hidas ja vasemmalla ei kääntänyt kerran ollenkaan takaisin oikeinpäin =O... Joten sekavin tuntein kontrolliin, koska vaikka Fiu näyttää ja tuntuu paremmalta kuin aikoihin, niin silti tiedossa on monta pientä vikaa, joiden merkittävyydestä ei ole tietoa.

Fiukusta otettiin taas röntgenkuvat ja tässä kohtaa meikäläisen leuka lopsahti maahan asti -- selän kalkkeuma oli pienentynyt!! Siis mitä?! Mä olin ollut siinä luulossa, että kalkkeuma ei sieltä mihinkään itsekseen lähde, korkeintaan leikkauksella sen saa pois. Ja että joko se pysyy samana tai pahenee, mutta ei ainakaan itsekseen parane! No pakkohan se oli uskoa, mitä kuvat näyttää ja todeta vain Skutin sanoin: "Tämä on niitä luonnon ihmeitä".

Kuulema jos kalkkeuma on suht tuore, niin se voi joskus pienentyä itsekseen, mutta vanhemmat hyvin harvoin, koska kalkkeuma on jo niin kovaa. Fiukun kalkkeumahan todettiin viime joulukuussa, että kuinka kauan se sitten on siellä ollut, on arvoitus.

Luulin olleeni varautunut kaikkeen, mitä lekurissa voi tapahtua, mutta tällaista en osannut edes kuvitella, saatika toivoa =D . Aivan mahtava uutinen!
Jatketaan edelleen B-vitamiinia, glukosamiinia, hierontaa ja fyssaria, mutta kipulääkkeestä päästiin ainakin tällä erää, jeeeeee!!!!