Petauskisa

Voi jummi! Häviänkö mä?!

Päätettiin näemmä alkaa petauskisa Fiukun kanssa viime lauantaina. En tiedä miten tässä näin kävi ;)...
Lauantaina voitin hikisesti 8-7. Tahti oli melkoisen tiuha, koska aloitettiin vasta illalla.
Sunnuntaina Fiukkua vaivasi selvästi turnausväsymys, koska vaikka aloitettiin heti aamusta, niin illalla tilanne päättyi vain vaivaisiin 3-2-pisteisiin -> mä voitin :) ! Maanantaina ja tiistaina oli ilmeisesti mulla turnausväsymystä, koska tilanne oli molempina päivinä 2-2 ja katson Fiukun voittaneen, koska jos menen Fiun tyylillä pedattuun sänkyyn nukkumaan, niin silloinhan Fiu on voittanut, eiksjeh? Mä kuitenkin aloitan petaamisen, Fiu vastaa, jos mä en vastaa, niin olen hävinnyt.
Ke-to pidettin taukoa.
Tilanne on siis kokonaisuudessaan nyt 2-2. Hemmetti, häviänkö mä koiralle?! :D

Fiukkis ansaitsisi kyllä exstra-pisteet luovuudesta, ei meinaa ole koko aikana pedannut petiä kahta kertaa samalla tavalla! Lauantainakin aloitti ekana hissukseen kääntämällä vain vähän yläkulmasta ja viimeinen setti oli jo sellainen, että kaikki lakanaa lukuunottamatta oli lattialla. Ja Fiu tekee omat petauksensa joka kerta ihan tassun käänteessä, varmaankin maksimissaan menee 30 sekkaa. Ei voi kuin ihmetellä... :D

Seuraava kisa on sitten ilmeisesti ratkaiseva, eiks yleensä mennä kolmesta poikki?
Onneksi tästä ei vedetä mitään vetoja ;)...

Terveyspäivitystä
Fiukun terveystilanne on ollut melkoisen vaihteleva. Talvesta-kesäänhän oli hyvää aikaa, Fiu on ollut normaalihko ikäisensä noilla vaivoilla diagnosoitu koira :).
Mutta... Alkusyksy oli hankala, kaikki vanhat oireet oli taas ykskaks päällä ja lisäksi uusi: virstanpidätysongelma. Ei mitään tiputtelua mikä olisi hyvinkin tyypillistä leikatulle nartulle vaan kunnon lammikko lattialla vain 2-6h edellisestä.
Erinäisten vaiheiden jälkeen (mm. eläinlääkärin konsultoinnin & ajanvarauksen + lisäravinteen yms), vaiva alkoi kadota ensin ihan itsekseen ja sitten toivottavasti katosi lopullisesti lisäravinteen turvin.

Tällä hetkellä vaivaa "enää" paniikit ja tasapainohäiriöt. Lisäksi vähän kuutamolla Fiu tuntuu ajoittain olevan, olisiko alkavaa demensonia, mene ja tiedä... :(...

Yhtään ei tilannetta auta tien toisella puolella pauhaava rakennustyömaa. Niin olin iloinen edellisestä paikasta muuttaessa, että päästiin kesäisin pauhaavasta jatkuvasta ammuskelusta ja talvisin rämisevistä auroista. Joo, vajaan vuoden menikin (niiden ulkopuolisten asioiden puolesta) ihan hyvin, kunnes joku järjenjättiläinen päätti alkaa rakentamaan tohon leikkimökin kokoiseen vapaaseen tilaan, keskelle omakotitaloa, rivaria ja leikkikenttää. Jippii. Ja ihana meteli joka aamu ennen kukonlaulua, joka loppuu joskus iltapäivästä. Oikea paukkuaran koiranomistajan unelma :(.

Mutta ei se auta. Kokemus on osoittanut, että kun yksi paniikin aiheuttava ääni on saatu pois päiväjärjestyksestä, niin menee 2-3kk, niin kyllä, se on korvattu jollain ihan varmasti.
Tälläkin hetkellä sisäiset ongelmat on mm. tietsikan oikea näppäin. Kyllä oikea, ei vasen. Samoin jos kuuntelen musiikkia tietsikalla. Kyllä tietsikalla. Mitään reaktiota ei tule millään muulla vehkeellä soitettaessa. Megapaniikki on edelleen se, että irroittaa kamerasta muistikortin ("tsip") ja herranjestas se "piip", kun tietsikka ilmoittaa, että kuvat on siirretty, jne. Huoh.

Voi nääs.

Ja olipa ikävä lopetus hyvin alkaneelle päivitykselle.
Mutta ei, onneksi Fiusta löytyy edelleen se oma huumorintajuinen vekkuli juuri tuollaisen petaushaasteen heittäjänä ja monia muita juttuja, mitä se keksii. Niin tyypillistä Fiukua :). Kun se oikein kurkkaa tuolta ovenraosta sängyltä ja vetäisee viimeisen petausliikkeen & tulee sen jälkeen vihellellen olkkariin :D... Niin ihana, niin Fiuku :), onni on nämä hetket!