Havahduin aamulla nuolemisen ääniin. Jatkuva tasainen nuoleminen ei tiedä koskaan hyvää, joten kurkkasin sängyn alle tsekkaamaan, mitä Awa puuhailee. Awa nuoli takajalkaansa. Vasenta takajalkaa. Jaha. Ei hyvä juttu ollenkaan. Pyysin Awan sänkyyn, jotta pystyin tsekkaamaan koiven tarkemmin. Jep, märkä oli. Huoh. Satamiljoonaa ajatusta vilahti päässä, kunnes hitaasti alkoi raksuttamaan, että joku tässä ei nyt ihan mene kohilleen. Hmm... Mikämikä...? *raks--raks--raks*... Jalka olikin oikea!! *phuuuuh!*
Äkkiäkös sitä menee oikeasta ja vasemmasta sekaisin, kun roikkuu unenpöpperössä pää alaspäin sängynlaidan yli ja koirakin on ties mitenpäin vänkyrässä :D...
Selvittiin siis taas säikähdyksellä, Awalla oli ilmeisesti menossa vain jokin tavallista intensiivisempi aamupesu ;).
Kaikenkaikkiaanhan tilanne on nyt ollut hyvä ja lenkitkin on pidentyneet jo puolella. Menisi pidempikin varmaan, mutta kuumuuden takia on joutunut vähän himmaamaan. Uinti on ollut hyvänä tukena ja näillä helle-keleillä se onkin ainoa oikea urheilmuoto, ainakin jos Awalta kysytään =).
Näyttääkin tulevan liukuhihnalta näitä paniikkipäivityksiä, mutta ei täällä oikeasti hössötetä 24/7 Awan ympärillä ;). Huoli on tietysti toipumisen etenemisestä, joten päivityksissä on helposti päällimmäisenä mielessä nämä tunnekuohahdukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti