Mielenkiiiintoista :)

Enhän mä mitään pentua tartte, kun mulla on Awa :D...
Päivä päivältä opin, opimme ilmeisesti molemmat Awan kanssa, enemmän Awasta itsestään lisää :). Mulla on aina ollut visio, millainen Awa olisi -jos-.
Omasta mielestäni Onskun olemassaolo laumassa oli hyvinkin tasapainottava tekijä, harmi vain, että se yhteinen aika jäi niin lyhyeksi, varsinkin se terve aika :(. Fiun ja Awan laumassa taas oli yhtälailla hyviä puolia, kuin huonojakin. Ehdottoman huonoja oli Fiun kipu-paniikki-kierre, josta Awa sai ikävä kyllä oman osansa :(. Ehdottoman hyviä puolia oli Fiun ja Awan ikioma symbioosi, äiti-tytär-suhde, jota ei varmaan ihan helposti voi millään korvata.

Kaikkien koirieni kanssa on alusta asti ollut meininki, että on paljon tehty erillään ja on annettu yksilön kehittyä omaksi itsekseen. Mutta se on kuitenkin eri olla aivan kokonaan yksinään, kuin lauman osana, oli aika jaotettu miten tahansa.

Awa on nyt ollut ensimmäisen kerran eläissään näin pitkään "yksin", ilman koiralauman tukea. Ja nyt on päivä päivältä enemmän ja enemmän tullut esiin asioita, joita olen aina ajatellut, että Awa olisi -jos-, onneksi siihen hyvään suuntaan :). Tähän mennessä mun perus-mutut on olleet oikeassa, mutta lisäksi on tullut höysteeksi myös joitan jokeri-kortteja, joita vielä selvittelen, että mitä ne tarkoittaa, mistä ne tulee ja mitä voin niille tehdä, jotta mennään samaan suuntaan Awan kanssa :).
Tässä näyttäisi olevan työsarkaa vielä toviksi, joten työttömänä täällä ei todellakaan tarvitse olla ;).

Tokoharkkaa
Harkattiin tunnaria piiiitkästä aikaa. Otettiin varmuuden vuoksi niin, että vieras kasa oli kauempana ja oma oli suht helposti löydettävissä. 2 kertaa oma löytyi suoraan, mutta näki, ettei nenä tehnyt töitä, siksi jatkettiin. Kolmannella kerralla vähän vaikeampi piilo ja nyt jouduttiinkin neuvottelemaan oikein olan takaa. Awa tarjosi sivulla-oloa, haku-haukkua sun muuta, mutta kun mikään ei kelvannut niin piti oikein tosissaan pistää harmaat aivosolut liikkeelle. Awa ei ole ihan äiteensä veroinen siinä hommassa, joten jossain vaiheessa autoin pienellä vinkillä ja Awa pääsi eteenpäin, jonka seurauksena löysi oman kapulan :).

Awa meinasi tästä neronleumauksesta johtuen revetä liitoksistaan, joten otettiin vielä toinen samanlainen harkka. Ja kolmas. Kolmannella tajusi, että "helpot kapulat" ei ole niitä, mitä tässä haetaan, vaan jutun juju on muualla. Juju alkoi pikkuhiljaa hahmottua ja harjoituksen lopputulos oli ihan tyydyttävä :).

Paras fiilis jäi siitä, että Awa selvästi yritti kokoajan ajatella ja ymmärtää jutun juonen, sekä hahmottaa ongelman ratkaisua. Mun täytyy vain olla tosi tarkkana palkkaamisen, rohkaisun ja kehun suhteen, että autan Awaa siinä suhteessa, että se alkaisi enemmän ja enemmän ratkomaan ongelmia itse ja tarjoamaan ratkaisuja mulle. Silloin oltaisiin siinä, mitä itse ajattelen koiran koulutuksessa olevan kyse, koira saisi tarjota mulle juttuja, joista pystyn oikea-aikaisella palkkauksella palkitsemaan ja tavallaan poimimaan ne halutut reaktiot, sekä rohkaisemaan koiraa, jolloin koiran lopullinen ja se haluttu toiminta olisi vahvempaa, kuin vrt ns. opetettu tai pakotettu toiminta. Ideana siis, että koira haluaa tehdä jotain ja minä suuntaan sen halutun reaktion oikaan aikaan ja paikkaan. Tietysti opetettuahan tämäkin tyyli on, mutta kuitenkin on hienoinen ero palkkauksen tai palkan/yllykkeen käytön suhteen. Awan kanssa tätä on todella hyvä harjoitella, koska se ei todellakaan tee mitään "ilmaiseksi" :D...