Yhdestä kätköstä meinasi tulla ikuisuus-projekti, melkein tuli jo vuosipäivä vastaan ekasta etsinnästä. Mutta ei sentään, muutama viikko jäi vajaaksi :D. Kätkö sijaitsee lenkkimatkan varrella ja sitä tiivistetysti hain useamman viikon joka kerta ohi kävellessä. Kunnes yksi kerta, aivan yllättäen, osui silmään! Yöllä vielä! Pirulainen oli vain niin korkealla, etten ylettänyt. En kuitenkaan mitenkään malttanut jättää hommaa sikseen, joten eikun kotoa hakemaan lisäjalkoja. Tässä kohtaa kiittelin onneani, että oli yö ja siis pimeää, vaikka kieltämättä nytkin tuli ihan tarpeeksi fiksu olo ;)...
Mutta ketään ei näkynyt missään, joten nopea kiipeäminen, loggaus ja purkin palautus. Huh, homma suoritettu!
Kunnes -- Auto! Hidasti epäilyttävästi kohdalla, me pistettiin Awan kanssa viheltelyksi... Ja kas kummaa, se ainoa auto ja ihminen koko kylässä, joka oli hereillä meidän kanssa, niin parkkeerasi viereiselle tontille valot meihin päin osoitettuna. Argh. Eikun improvisoidut treenit pystyyn ja harkkaamaan :D. Sitten oli tietysti pakko ottaa todistusaineistoakin.
Kyyllä siitä vielä sirkuskoira kehkeytyy ;). Eikö vain?
Ajovalotkin löytyi omasta takaa ja vaihteeksi häikäistiin kuskia silmiin ;).
Siinä sitten sopivan treenin jälkeen lähdettiin käppäilemään palli kainalossa kotiin ja samalla tuli fiilis, että joku tuijottaa. Hupsista, oltiin näköjään saatu yleisöä viereisen kerrostalon yhdelle partsillle ;). Nooh, koiraihmisethän on tunnetusti hieman hulluja ;)... Menköön sen piikkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti