Hölkötikölköti

Ollaan innostuttu taas hölkkäilemään. Juuri sopivasti, kun polvikin on taas geimeissä mukana :). Alkuun ajattelin, että mitähän tästä tulee. Viimeksi canicrossia harrastaessa Awalla on ollut tasan kaksi vaihdetta - normaali kävely tai täyYysillä. Mikään muu ei käynyt tai meni kuppi nurin. Ja myöskin vetäminen oli SE juttu, niiin huippukivaa, että sitä olisi voinut tehdä milloin vain missä vain.

No, nyt ollaan vältetty veto-juttuja, koska se selkä. Ja ne muutama kerta, mitä ollaan juoksua tässä canicross-eläkkeen aikana yritetty, niin hermo siinä on mennyt molemmilla. Awa ei vaan ole ymmärtänyt miksi se ei muka saisi vetää?! Ja miksi muka ei mennä täysillä?!

Aloitin siis juoksun melko varautunein mielin ja repullisella lisähermoja. Mutta mitä ihmettä?! Awa ei hermostunut yhtään! Eikä vetänyt yhtään! Siinä jolkotteli tyytyväisenä mun edessä narun matkan päässä :D.
Vähänkö olin ylpeä mun mussukasta :D. Koska tämä ei ollut edes mikään oikku, ollaan käyty nelisen kertaa hölkkäilemässä, eikä kertaakaan minkäänlaista yhteenottoa vauhdista :D. Jatketaan tätä harrastetta siis hyvillä mielin ja juuri niinkuin sen kuuluisikin tehdä - lepuuttaa hermoja :).

Etuvalot on hyvä olla toiminnassa,

kuski kun ei muista omaa valoa ottaa koskaan mukaansa...

PS. Laitan juoksemistarinat "vetojuttu"-tunnisteella, vaikkei enää vedetäkään.