Awalla on ollut patti jalassa jo vuosia. Niin monta vuotta, etten enää edes muista aikaa ilman sitä. Jos nyt jotain pitäisi arvioida, niin viitisen vuotta. Aina eläinlääkärikäynnin yhteydessä olen kysellyt, että miltä näyttää ja pitäisikö tehdä jotain. Ei näytä kuulema huolestuttavalta, eikä kuulema tarvitse tehdä mitään, ellei vaivaa. No ei vaivannut :). Koiraa siis, mun päätä kylläkin ;)...
Patti on ollut muuttumaton, kunnes jotakuinkin viime kesästä alkoi hissukseen kasvaa. Nyt sitten ihan viime aikoina muitakin muutoksia alkoi tulla aika vauhdilla.
Muhkura alkoi kasvaa.
Muhkura kasvoi sellaista tahtia, että iho ei meinannut pysyä mukana. Eikä se kai sitten lopulta pysynytkään, koska siihen tuli reikä.
Muhkura tyhjeni osin, muttei kokonaan. Sitten kappas kummaa, iho alkoi tummeta. Karvatkin taisi lähteä samaan tahtiin.
Ja taas olin eläinlääkäriin yhteydessä. Asiaa ei tarvinnutkaan sitten sen enempää pohtia, koska tohtori oli sitä mieltä suorilta, että leikataan pois. Muhkura oli röpelöinen, se oli muuttunut nopeasti, siinä oli ihomuutoksia ja koiran ikä huomioiden -> nämä asiat riittivät päätöksentekoon. Eläinlääkärin ensimmäinen epäily oli pahanlaatuinen kasvain, mutta varmaksihan ei voisi sanoa, ennenkuin näkisi patin sisällön. Mitään paniikkia ei kuitenkaan kuulema tarvinnut kehitellä (eipä ;)...), tilanne ei siltikään olisi mikään megapaha. Eläinlääkäri oli enemmän huolestunut siitä riittääkö iho peittämään reiän, kuin itse patista. Oli kuitenkin siitäkin sitä mieltä, että tultiin sen verran hyvissä ajoin, että iho riittäisi vielä hyvin.
Muhkura sai siis luvan lähteä. Ylimääräistä jännitystä aiheuttaa aina reikien teot Awaan, koska Awalla on verenhyytymisen kanssa ongelmia. Mutta tämä samainen tohtori teki Awan steriloinnin, joten luotto oli kohdallaan, koska sai sterkan jättireiän tikattua, niin kyllä tämänkin :).
Vähän oli taas ongelmia tikata, haava kun kuulema vuoti vuolaammin, kuin kerkesi saada kiinni. Mutta 6 tikkiä tuli ja kaupanpäälle paineside. Ohjeeksi saatiin ottaa paineside illalla pois. Hieman mietitytti ottaa se pois, mutta koska käsky kävi, niin eikun toimeksi. Haava olikin yllättäen todella siisti ja kaikinpuolin nätti.
Kuvitelkaa, se oli siis tämän näköinen!
Kuva otettu heti siteen poisoton jälkeen.
Entäpä itse patti sitten. Se oli nätisti koteloitunut, kiinteä, vaalea, röpelöinen, verisuoneton. Eli siis tässä kohtaa eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se pahanlaatuinen kasvain, mikä hänellä oli mielessä (muistaakseni puhui mastsolukasvaimesta), niin se se ei ainakaan ole. Phuuh :). Ja tämä näytti hänestä vaarattomalta, arveli jotakin sellaista, kuin ihosolujen liikakasvua tjtn sinnepäin.
Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja ollaan tähän mennessä selvitty ilman töttöröä. Tarkoitus olisi selvitä loppuaikakin. Töttörö ei ollut Awan mielestä enää sitäkään vähää kiva kapistus, kuin viimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti